nousee hän tuhkasta. Minua ei lannisteta ihan noin vaan. Monen vuoden “painimisen” ja kriisistä ja surusta toiseen purjehtimisen, niveltulehduksen, masennuksen eron ja ties minkä jälkeen alkaa uusi elämä. Se on se loppuelämä, jonka suunnasta ja kohtalosta päätän yksin minä.
Ihanaa!
Ihanaa uuden elämän alkua! Niin ja mukavaa joulun odotusta, kynttilöiden valoa ja suklaata;)
kommentti Kirjoittanut Mari — joulukuu 9, 2009 @ 11:18 pm
Kiitos Mari – olitkin ensimmäinen kommentoija <3
kommentti Kirjoittanut piivi69 — joulukuu 10, 2009 @ 12:13 am