Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Reilu tunti vesijuoksua

Kävin tänään vesijuoksemassa tunnin miehen kanssa ja uin päälle parisataa metriä. Saunoin vielä varttitunnin ja seistä tökötin viileässä suihkussa tovin. Olipas lötkö olo sen jälkeen. Olen tyytyväinen itseeni.

ja nyt on jalat ihan poikki. Tarkemmin sanottuna jalkapohjat. Kengät oli liian löysät.

500

ja sen 500g grammaa olin saanut viime maanantaista painoni putoamaan. Olin ihan tyytyväinen.

SmileyCentral.comJos olisin motoristi tekisin varmaan just noin kun tarttis hehkuttaa. Päätin silti, että nyt pitää kiristää jostain narusta. Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: joko tiukata syömisiä ihan vähän tai lisätä liikuntaa. Taidan lisätä liikuntaa.

500, tarkalleen 511 kaloria kulutin illalla kuntopyörän selässä. Välillä tympäs niin se vinttaaminen, että hyppäsin pyörän päältä lattialle ja tanssin ja tein jotain sata vuotta vanhoja aerobic-askeleita. Heh. Se oli hauskaa. Varsinkin kun iPodista tulvi korviin Flashdance-elokuvasta tuttu Maniac…she’s a maniac, maniac….jee…siitä tosin tulisi melkoinen töminä jos minä innostuisin samaan kuin Jennifer Beals leffassa….tein myös 20 kiloisen tangon kanssa askelkyykkyä. Huomenna on takamus jumissa.

Pitäisi vielä venytellä. Hyvää yötä!

Painoa putoaa

jee jee – painoa on ruvennut taas putoamaan. Vihdoinkin, mutta oon mä liikkunutkin ja pysynyt hyvin kalorirajojen sisällä :)

Pikkuhiljaa alaspäin

Kävin eilen rintaliiviostoksilla. Vielä jouduin ostamaan 85D:n, mutta 85C:kään ei ollut enää kovin iso. Hih! Odotan niin kovin sitä, että saisin ostaa 80-alkuisia liivejä. Sinne taitaa olla MONTA kiloa vielä. Toissakeväänä ostettu farkkutakki mahtuu taas päälle ja kiinni eikä kiristä hartioistakaan. Vaatekaapissa on niin monen kokoisia vaatteita. On isoja ja on tosi pieniä ja tätä eestaasjojoilua on ollut viimeiset kymmenen vuotta mun painon kanssa. Nyt on tarkoitus lopettaa jojoilu ja pysyä siinä painossa, jossa olen ollut 15-32 vuotiaana. Silloinkin paino toki vaihteli, mutta vain 52-57 kilon välillä. Nythän haitari on ollut isompi…

BMI tänä aamun painolla on 32,1. Tavoitteenahan on se 23.

Nyt kyllä vituttaa

kävin aamulla vaa’alla eikä paino ollut pudonnut viime maanantaista kuin sen 500g. Periaatteessahan se on ihan hyvin, mutta kun mies laihduttaa samaan aikaan ja on mua 15 senttiä pidempi ja hänen laihdutustahtinsa on niin hurja, että on mua enää puolitoista kiloa painavampi. Oikeasti ottaa päähän kun jaksaa vielä hehkuttaakin sillä, että kohta mä meen susta ohi. PRKL!

Tänään pysyin kaloreissa

ihan mainiosti. Kuntopyöräilinkin melkein viisisataa kaloria pois kropasta. Sykemittarin mukaan siis. Ihana tunne. Nyt ei väsytä yhtään :) Jatkossa laihdutan tässä blogissa. Käsitöitä ja sellaista yleistä löpinää on sitten siellä muualla.

Ihanaa kun housut lököttävät :)

Minkähän käyttötarkoituksen mä tälle blogille keksisin? Jos laittaisi tämän salasanalliseksi ja hakkuisi intopiukeena kaikkia sukulaisia vaikka??? Itse asiassa, pitäisi napsia taas valokuvia ja laittaa niitä tänne. Uusi vuosi – uudet kujeet?

Kultainen 80-luku

Kun olin nuori, vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä kommenteillaan, miten vaikeaa elämä mukama oli kun he olivat nuoria. Tiedättehän, kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää.

Ja muistan vannoneeni itselleni, että en ikinä pitkästyttäisi nuorempiani tuollaisilla tarinoilla.Mutta…nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä miten helppoa nykynuorisolla on. Teillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun nuoruuteeni verrattuna te elätte kuin kuninkaat! Ja vaikka vannoinkin, niin te nykynuoret ette todellakaan ymmärrä miten hyvin asiat ovat teillä!

Ajatelkaa nyt hetki, kun olin nuori niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.

Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.

Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputus. Jos olit puhelimessa kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi varattua. Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan numeron näyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan kuka se oli. Se voi olla pomo, äiti, huumekauppias…sitä ei tiennyt. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.

Eikä meillä ollut mitään vitun Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. Meillä oli Atari 2600! Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, mitkä näyttivät lähinnä legoilta.Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö. Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä,jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!

Eikä ollut mikroaaltouunia! Kaikki ruoka piti lämmittää uudelleen paistinpannussa tai uunissa ja se kesti kauan! Ensin puoli tuntia kun uuni lämpeni ja sitten puoli tuntia kun ruoka lämpeni!Eikä 30 sekkaa niin kuin mikrolla… Ja paistinpannussa se paloi aina pohjaan (ei varmaan ollut tefloniakaan) ja uunissa reunoihin kiinni.

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia.

Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyvä, senkin pilalle hemmotellut kakarat!

Tällä kaikella tarkoitan, että teillä nykynuorilla on asiat niin vitun hyvin! Te olette täysin pilalle hemmoiteltuja, ette varmasti kestäisi elämää 80-luvulla!

Ajatelma ystävyydestä

Varman ystävän tunnistaa
epävarmassa asiassa.
-Cicero

« Newer Posts - Vanhemmat jutut »